Asia mikä on oikeesti perseestä. (Finnish only this time)

Elikkä tänään haluun kirjotella siitä, mikä on oikeesti perseestä jos on rakastunut kehonmuokkaukseen.

Se, ettei muut ymmärrä. Siis joo, ei ole yllätys eikä sinällään ihmekään. Son yksinkertaisesti kipeetä kuulla, miten sanotaan, että 'ihmiset alkaa pelkäämään sua' & 'ei susta pidetä enään kun oot tollai kummajainen'.
Totta kai pitäisi ottaa sellai 'mua ei kiinnosta, ole hiljaa'- asenne, mutta ko asia ei loppujen lopuksi ole niin yksinkertai. Siinä vaiheessa ko kuulet tällästä tarpeeks, alkaa vituttaa. Alkaa ärsyttää ja kenties jopa epävarmuutta ilmenee. Son ahdistavaa ja kamala tunne, ko kokee, ettei saa ilmaista itseään ja olla sellainen ko haluaa olla. Toki tässä iässäni myös kuulee usein sitä 'oot niin nuori, pilaat vaan ittes.' 'Sä varmaan parin vuoden päästä kadut noita.' 'Miten sä saat ammatin tai töitä kun näytät tuolta noin nuorena?' 'Miten nuori ihminen on saanut pilattua itsensä noin?'
Ihan ko ihmiset ei ymmärtäisi, että mä tiedostan oikein hyvin mitä mä oon keholleni tekemässä. Ihan ko men tajuaisi, että näistä jää arpia ympäri naamaan, että tatuoinnit ei lähde pyyhkimällä pois. Siinä vaiheessa ko löytää jotain tosi rakasta ja tärkeetä itselleen, ei pahemmin kiinnosta mahdolliset arvet. Tällä hetkellä men voisi edes kuvitella ottavani koruja pois. Ne on osa sitä kuka mä olen, ja tekee musta sen kuka mä HALUAN olla. Mä en vaan leiki ja ota näitä koska 'yolo' jne. Vaan koska mä rakastan tätä mitä mä teen, mä rakastan sitä tunnetta ko nään uuden korun mun kehossa. Rakastan sitä ko oon itse tehnyt toiselle uuden korun. Mä oon ylpeä näistä. Ne on musta helvetin kauniita ja tärkeitä mulle.

Jotkut ihmiset tykkää jostain urheilusta, toiset taas hiuksista, toiset piirtämisestä. Ne omistautuu sille asialle. Ne rakastaa sen asian tekemistä ja siihen liittyviä asioita. Ihan samalla tavalla miten mä rakastan kehonmuokkausta ja siihen liittyviä asioita.
Nykypäivänä kunnioitus tuntuu olevan tosi etäinen käsite ihmisille. Kenties sosiaalinen media on nostanut sitä, että ei haittaa jos sanot ilkeitä asioita, koska no ei se oo niin vakavaa koska sosiaalinen media. Mielipiteitä sanotaan avoimemmin, ei siinä mitään, mielipiteitä saa olla. Eri asia saako ne sanoa päin naamaa. Jokaisen mielipiteen saa sanottua kohteliaasti, mutta siltikään kaikkia ei tarvitse sanoa ääneen. Esimerkiksi mä en koe tarpeelliseksi kuulla, että pilaan naamani ja olen ruma. Ei kiinnosta, ei haittaa. Mutta ihmisten käytöstavat. Joskus on parempi vaan olla hiljaa ja keskenään sen mielipiteensä kanssa.
'Mielipide voi olla niinkuin penis. On ihan ok, että sulla on se jne, mutta älä silti tunge sitä ihmisten naamaan ja huutele julkisesti.' Näin voisi sanoa tietynlaisista ajatuksista. ÄLKÄÄKÄ KÄSITTÄKÖ VÄÄRIN. On monia hyviä kritiikkejä. Tällä haen takaa tätä nykypäivän 'lol ruma huora ei vittu mitä hyiiii'-juttuja. Ne eivät ole asiallisia kritiikkejä.

Ihmiset on myös ahdasmielisiä. Sekin on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta se ei, että ihminen ei edes yritä laajentaa sitä kuplaansa. Vaan eletään siinä, että lävistetyt ja tatuoidut ihmiset ovat huligaaneja ja pahoja. Ei suostuta edes harkitsemaan, että hei, ehkä nekin on muuten ihan samanlaisia ko muutkin. Ehkä nekin on ok hyväksyä.

Miksi ihmiset haluaa pahoittaa toistensa mieliä? Mikä siinä on niin hienoa ja mukavaa? Miksi?

- Vera

Ps naamapäivitys. Mustia koruja, jee!